lauantai 15. marraskuuta 2014

Fútbol es fútbol - let´s party!

 
 
 
 
Aamukahvilla kotikentän kahviossa lämpimässä auringonpaisteessa
istuskellen. Tsemppiä kaikille blogin lukijoille Suomeen, josta niin 
moni kertoo valon puuttuvan tällä hetkellä!



Nöyräksi ja hiljaiseksi vetää suomalaisen futismutsin tänään koettu espanjalainen
vieraanvaraisuus, ystävällisyys, iloisuus, huolehtivaisuus, elämänilo ja aitous.

Pelin jälkeen oli sovittu vietettäväksi joukkueen yhteinen iltapäivä ja söisimme
kaikki yhdessä. Veimme jokainen perhe erilaisia ruokia ja espanjalaiseen tapaan
sitä oli erittäin runsaasti. Puheensorina oli aikamoinen, kun tällainen joukko
kokoontui yhteen.

Päivästä tuli unohtumaton kokemus. Eetulle tämä seura ja joukkue antaa turvallisen
ja samalla kuitenkin määrätietoisen kasvupaikan kasvaa hyväksi urheilijaksi.
Hyvä urheilija tarvitsee fyysisen treenaamisen lisäksi myös kokemusta
sosiaalisesta kanssakäymisestä seuratoimintaan ja muuhun urheiluun liittyvien
eri ryhmien kanssa.
Kun sen tekee kultturin parissa, joka poikkeaa suuresti urheilijan omasta,
se on korvaamattoman arvokas asia.

Vilpittömästi voin sanoa, että olemme täysivaltaisia jäseniä tässä joukkueessa
ja se on hienoimpia kokemuksia, joita olen elämäni aikana saanut kokea.
Varsinkin viime futiskauden kokemusten jälkeen osaamme arvostaa tätä
korkealle arvoasteikossamme.

Eetu on oikealla tiellä ja menossa juuri oikeaan suuntaan tullakseen
sellaiseksi urheilijaksi, joksi on aina halunnut.






Vau, mikä Joukkue oli tänään kentällä. Alhaurin de la Torre Tercera Andaluza,
onnittelut jokaiselle pelaajalle 4-1 tyylikkäästä voitosta. Joukkue onnistui ihan
jokaisella osa-alueella ja peliä oli ilo seurata. Enhorabuena!


Tästä linkistä voi katsoa sarjatilanteen tällä hetkellä:

http://futbolcarrasco.com/liga/?file=CADETE3ANDALUZAG2MALAGA




Eetun joukkueen pelin jälkeen laitoimme ruokia valmiiksi esille ja
 lähdimme kaikki yhdessä katsomaan seuran kolmannen -99            
 joukkueen paikallispeliä C.D Lauroa vastaan.                                  
 Huh, mikä tunnelma kentällä. Olimme koko joukkueen voimin ja  
vanhempien kanssa yhdessä kannustamassa omaa seuraa.              
 Yllätyimme, ettäkaupungissa on toinenkin isohko kenttä,               
El Pinar.                                                                                          
                                    


Valmentaja oli rohkea ja söi suomalaista karjalanpiirakkaa munavoin kera:)
Pelaajat komennettiin ensimmäisinä syömään ja ruokaa.....sitähän kyllä oli
tarjolla. Erikoisuutena heille oli tilattu lisäksi hampurilaiset ja ranskalaiset.



Meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia. Meille tuotiin pöytään ruokaa tiuhaa  
tahtia ja juomaa sitäkin enemmän. Lopulta meinasi tulla uskonpuute,          
 että pystyisimme syömään kaikkea mitä eteen kannettiin.                              



Todella maistuvia pataruokia oli montaa eri sorttia. Pelaajien isät esittelivät
niitä ylpeinä. Mahtavaa ruokaa ja kaikesta saimme selvitystä, että mikä oli 
mikin perinneruoka.



Kaksi komistusta - Eetu ja valmentaja José Carlos