Hasta luego Finlandia! Osa 2

Eetu sai pelata Hesa Cupissa viisi peliä TiPS P99 kilpa- joukkueen
riveissä. Kiitos kaikille teille, jotka annoitte Eetulle mahdollisuuden
                                                                               pelata Suomessa.                                                                                      

                       Ulkomailla pelattaessa joutuu miettimään, että miten joku asia sanotaan
                       sujuvasti tai oikein. On suuri asia päästä välillä ohjaamaan peliä omalla
                       äidinkielellä miettimättä mitään muuta kuin pelin sujuvuutta. Sama asia
                       pätee myös monessa muussakin tilanteessa, kun kieli ei ole täysin opittu.
                       Onneksi Eetu sai Eerikkilän maalivahtileirillä tammikuussa mahdollisuuden
                       tutustua Tipsiläisiin ja sitä myötä tilaisuuden treenata ja pelata heidän
                       kanssaan tänä kesänä. Toivotamme tsemppiä ja menestystä joukkueille!

                       Paluu tänne paikallisille futiskentille sai meidät miettimään miten haastavaa
                       on edetä ulkomaalaisena junnuna Espanjassa. Toivottavasti joku saisi vaikka
                       alla olevasta lehtijutusta kipinän lähteä kokeilemaan taitojaan, jos on sellaista
                       miettinyt. Eteenpäin voi päästä. Helppoa se ei ole, mutta mikä parasta
                       - se on mahdollista.
                     
             
                     

Keski-Uusimaa-lehden urheilutoimittaja Robert Monstovics jututti Eetua
Hesa Cupin pelissä Tips-Brasilia. Brasilialaiset hävisivät 2-0 ja ihmette-  
 limme heidän lämmittelyään ennen peliä- sitä ei ollut ollenkaan.                
         Suoraan nurmikolta makaamasta kentälle juoksemaan.                                        

                       
                          PARASTA KOKO VUODESSA ON KESÄ SUOMESSA!
                         

Hasta luego Finlandia! Osa 1

Tuli sellainen fiilis, että ollaanko me Málagassa vai Helsingissä?
Sinivalkoista väriä, kannatuslauluja koko pelin ajan ja ääntä      
muutenkin katsomossa.

                     Hyvään Suomi-lomaan kuului tietysti futista ja pesistä. Entisenä pesisperheenä
                     käymme edelleen katsomassa vähintään yhden miesten Superpesis-pelin.
                     Jos ei muun takia, niin sen kisamakkaran, mikä on aivan pakko saada.
                     Itse olen ollut kerran vastuussa Superpesiksen loppu-ottelun kahvioista ja
                     lipunmyynnistä. Järvenpään pesisstadion oli puitteiltaan melkoisen haastava,
                     kun sisään mahtui vähemmän katsojia kuin olisi ollut tulijoita. Ihmiset heiluttelivat
                     seteleitä ilmassa ja huutelivat maksavansa ylihintaa, jos pääsisivät sisään.
                     Kolmetuhatta ihmistä saatiin ängettyä katsomoihin, mutta varsinainen taidonnäyte
                     oli makkaranpaisto. Miten saada paistetuksi kuumat makkarat noin suurelle
                     väkimäärälle? Terkkuja vaan Kipen makkaramimmeille, jos satutte tätä lukemaan:)
                   

Aika moni lauloi mukana!

                   

Juttelimme futissysterin kanssa katsomossa, että kumman joukkueen puolella
 ollaan. Tietysti pitää olla suomalaisten puolella, mutta  vaistomaisesti on        
myös ulkomaisen joukkueen puolella, kun Espanjan futis on niin vahvasti    
        meidän elämässämme mukana. Futissysteri totesi hienosti tähän ongelmaan:        
MÄ OLEN HYVIEN SUORITUSTEN PUOLELLA.

Torniako tässä rakennetaan? Vastustajan maalivahti
      näytti osaamistaan monessa tilanteessa.         

Pelin seuraaminen on myös hyvä oppitunti junnufutaajalle. 

Olin aina ollut hieman epäluuloinen Suomi-futista kohtaan,
mutta tämä kesä muutti suhtautumistani siihen. Hyvä Suomi!