lauantai 10. tammikuuta 2015

Elä niin kuin opetat...ei muuta sanottavaa





Ei tietoakaan Fair Play-meiningistä tänään. Surullista, harmillista, ärsyttävää,
pelottavaa, vaarallista ja epäkunnioittavaa. Sellaista käytöstä nähtiin
tämän päivän pelissä Málagassa.


Olin päättänyt etten tällä kevätkaudella huuda/hauku/arvostele kertaakaan
árbitroa eli erotuomaria. Haluan kunnioittaa heidän tärkeää työtään, sillä ilman heitä
ei voitaisi pelata ainuttakaan peliä. Mitä sitten tapahtui, kun istuin katsomoon
pelin alkuvihellyksen jälkeen? Futismutsi ei huutanut, mutta vieressä istunut mies huusi
samantien, hijo de puta ( en viitsi edes kääntää...), erotuomarille.

Seuraavan kerran, kun meinaat avata suun ja huutaa erotuomarille;
think twice! Siellä on ihminen tekemässä työtään.

Onneksi Eetu ei ollut tänään ollenkaan plantillassa eli kokoonpanossa mukana.

Ensimmäinen puoliaika meni ilman mitään ongelmia tasatilanteessa 0-0.
Toisen jakson alkaessakaan ei ollut mitään merkkejä siitä, että peli tultaisiin
keskeyttämään parinkymmenen minuutin jälkeen.

Pelin pilasivat vanhemmat, jotka alkoivat ensin huudella ja sitten tapella katsomossa keskenään.

Enkä puhu nyt mistään pienestä nujakoinnista vaan ihan oikeasta tappelusta,
jossa lyödään ja tönitään kunnolla. Kuvitelkaapa miltä näyttää kentälle, kun oma
äiti tai isä vetää turpaan jonkun äitiä tai isää!! Koko toinen puoli katsomoa tappeli keskenään
ja tappelu keskeytyi vasta, kun aikuiset huomasivat lyömisen ja potkimisen
siirtyneen myös pelaajiin kentälle. Täysimittainen kaaos oli valmis!

Kentälle juoksi valitettavasti myös Eetu, joka puolustaa aina omiaan henkeen ja vereen.
Suomalainen maalivahti seisoi kuin muuri kädet levällään, kun kolme hullua vastustajaa
juoksi kohti yrittäen käydä Eetun joukkueen pelaajien kimppuun. Eivät muuten uskaltaneet
käydä Eetun kimppuun, kun mokke karjui heitä kauemmas....alkoivat syyttää Eetua, että
"toi löi meitä". Erotuomari sanoi, ettei hän ainakaan nähnyt sellaista:)

Jotain vieläkin kauheampaa tapahtui: vastustajan valmentaja löi nyrkillä ja puski päällään
meidän pelaajaa. Espanjalainen jalkapallo on välillä käsittämätöntä. Sanotaan, että se on
täällä elämää suurempi asia, mutta kyllähän se on hullua touhua. Eräs valmentaja
sanoi Eetun joukkueelle viime kaudella, että jalkapallo on hänelle tärkeämpää kuin oma vaimo.
Ensin lähtisi eukko ja sitten vasta futis. Oikeesti!

Eetu sai hiljennettyä katsomon tullessaan käskyttämään kovaan ääneen äitiään ja
siskoaan poistumaan portille odottamaan häntä ettei kukaan olisi tehnyt meille mitään pahaa.
Eetu huusi olevansa joukkueensa kanssa niin pitkään kuin tarvitsisi, mutta halusi meidän olevan turvassa.

Tämä suomalainen, ujohko ja rauhallinen maalivahti muuttuu "yksilöurheilijan" roolistaan
todelliseksi joukkuepelaajaksi kovissa paikoissa. Eetun kohdalla voisi jopa sanoa, että
mitä kovempi paikka, sen varmemmin hän tietää mitä tekee.



Montakohan kertaa tälläkin kentällä on keskeytetty peli tappelun tai uhkailun
 takia? Poliisitkin ovat varmasti kyllästyneitä selvittelemään näitä.                  
          Kun neljä aseistettua poliisia tuli portista sisään, kukaan ei enää tapellut...              
 




Emme tienneet tarkalleen etukäteen missäpäin Málagan keskustaa
Juvalin kenttä sijaitsee. Mutta lähestyessämme ei voinut olla huo-
maamatta, että köyhillä seuduilla liikutaan. Sijainti ei ollut            
mitenkään huono vaan oltiin meren rannan läheisyydessä, mutta   
huonokuntoiset rakennukset ja kulmilla liikkuvat ihmiset tekivät  
  seudusta hieman hämärän. En liikkuisi pimeällä näillä nurkilla....    




                                           
Yleensä aina haukumme verkkoa kentän ympärillä, koska se estää kuvien
ottamista tehokkaasti. Tänään se oli enemmän kuin tarpeen tai muuten     
kaikki pelaajat olisivat tulleet katsomoon tappelemaan.