sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Hasta luego Finlandia! Osa 1




Tuli sellainen fiilis, että ollaanko me Málagassa vai Helsingissä?
Sinivalkoista väriä, kannatuslauluja koko pelin ajan ja ääntä      
muutenkin katsomossa.


                     Hyvään Suomi-lomaan kuului tietysti futista ja pesistä. Entisenä pesisperheenä
                     käymme edelleen katsomassa vähintään yhden miesten Superpesis-pelin.
                     Jos ei muun takia, niin sen kisamakkaran, mikä on aivan pakko saada.
                     Itse olen ollut kerran vastuussa Superpesiksen loppu-ottelun kahvioista ja
                     lipunmyynnistä. Järvenpään pesisstadion oli puitteiltaan melkoisen haastava,
                     kun sisään mahtui vähemmän katsojia kuin olisi ollut tulijoita. Ihmiset heiluttelivat
                     seteleitä ilmassa ja huutelivat maksavansa ylihintaa, jos pääsisivät sisään.
                     Kolmetuhatta ihmistä saatiin ängettyä katsomoihin, mutta varsinainen taidonnäyte
                     oli makkaranpaisto. Miten saada paistetuksi kuumat makkarat noin suurelle
                     väkimäärälle? Terkkuja vaan Kipen makkaramimmeille, jos satutte tätä lukemaan:)
                   


Aika moni lauloi mukana!

                   





Juttelimme futissysterin kanssa katsomossa, että kumman joukkueen puolella
 ollaan. Tietysti pitää olla suomalaisten puolella, mutta  vaistomaisesti on        
myös ulkomaisen joukkueen puolella, kun Espanjan futis on niin vahvasti    
        meidän elämässämme mukana. Futissysteri totesi hienosti tähän ongelmaan:        
MÄ OLEN HYVIEN SUORITUSTEN PUOLELLA.



Torniako tässä rakennetaan? Vastustajan maalivahti
      näytti osaamistaan monessa tilanteessa.         



Pelin seuraaminen on myös hyvä oppitunti junnufutaajalle. 



Olin aina ollut hieman epäluuloinen Suomi-futista kohtaan,
mutta tämä kesä muutti suhtautumistani siihen. Hyvä Suomi!